Shelttikaverit

Vilja on lahjakas ruokalaulaja ja väsymätön palloilla leikkijä

Moi, mä oon Vilja! Ikää mulla on neljä vuotta, oikee nimeni on Cimillan Huuhaa Puuhaa ja asun ihmisteni ja noiden muiden shelttien kanssa Valkeakosken perämetsässä. Ne kolme lajitoveria ovat mun äiti Ohmi, Watti-täti ja ottosisko Laila Koila.

Mulla on paljon juttuja joista tarvii huolehtia. Esimerkiks puuhkaaminen on ensiarvoisen tärkeetä. Se on sitä, että meen köllöttelevien ihmisten naamoihin hankaamaan mun kauluskarvoja. Puuhkaaminen on tehtävä useita kertoja päivässä.

Sitten toinen juttu mikä pitää hoitaa päivittäin on palloilla leikkiminen. Sählypallot olis parhaita, mut Laila on särkeny melkein kaikki. Onneks on tennispalloja ja muutamia muita vielä jäljellä. Ja jos pallot on leikitetty jo väsyksiin niin sittenhän voi leikkiä Lailalla. Se tykkää kun sitä vähän kurmuuttaa. Tärkeetä on myös ruokalaulujen laulaminen. Oon aika varma ettei ruoka mene kuppiin jos sille ei laula riittävästi. Onhan tuossa aika paljon hommia yhdelle koiralle, mut mä selviän noista ihan helposti.

Emäntä raahaa mua välillä missikisoihin. Mielellänihän mä mukaan lähden ettei sen tarvii yksinään siellä kehässä pyöriä. Mut kehän laidalla on silti hauskempaa kun siellä tapaa kavereita joiden kanssa voi vaikka pistää leikiksi. Ulkomaassakin ollaan käyty, ja niillä reissuilla on parasta kun yleensä silloin saan pitää emännän ihan itselläni eikä muut ole jakamassa sen huomiota.

Agiliitoakin olen vähän harrastellut ja rally-tokoa, ja nose work -kursseillekin pääsin, kun ihmiset oli sitä mieltä, että se vois olla mulle sopivan väsyttävä harrastus. No ei kyllä ollut. Oon aika etevä nenäeläin enkä väsy sitten millään. Pari vuotta sitten mulle neuvottiin että maan alta voi etsiä semmoisia sieniä ja niitten löytämisestä saa nameja. No mä oon sit siitä lähtien ollu syksyisin tryffelipossu ja ai että se on hauskaa hommaa. En malttais millään lopettaa etsimistä kun pääsen hyvään sienipaikkaan nuuskimaan!

Tämmösiä juttuja mä täällä puuhailen, ja kun oon tarpeeksi puuhaillut niin menen ihmisen viereen, ihan liki, ja lepäilen siinä. Samalla hoituu se mun kaikista tärkein homma eli kainaloisena ja seurakoirana oleminen.

Karvaisin terveisin,
Vilja

— —

Ilmoita oma shelttisi mukaan tänne Shelttikaverit-osioon.
Lisätietoja löytyy TÄSTÄ.

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *