Shelttikaverit

Topi on agilityn harrastaja ja mallikelpoinen koirakansalainen

Hei, nimeni on Topi! Jotkut tuntevat minut jo emäntäni ylläpitämästä Instagram-tilistä @topitheshelttie (kannattaa käydä sieltä seuraamassa tekemisiäni ja mahtavia kuvia).

Asiaan, synnyin Ja Kar -kennelissä 2018 ja pentueessamme oli kaksi mimmiä ja kaksi pojua. Nyt olen jo yli puolitoistavuotias blue merle -poju! Jee!

Isäntäperheeni oli etsinyt minua jo yli vuoden ja sitten vihdoin tärppäsi ja saivat minut – raukkaparat, eivät tienneet mitä saivat… Perheeseeni kuuluvat vanhemmat ja tytär, jonka kanssa teen kaikenlaista kivaa. Toki ne kaksi muutakin ihmisvanhusta touhuavat kanssani jatkuvasti – unirytmini aina häiriintyy, ei kiva.

Pentuaikani oli omasta mielestäni ihanaa: järsin lattialistoja, tein reikiä pikkuhampaillani seiniin ja seinäkulmiin, pureskelin paperinarumattoa, sohvan ja rahin kulmaa. Ja kas kummaa perheeni ei torunut minua siitä, eivät voineet, kun eivät olleet paikalla. Toki tein tätä vain pentuaikana, koska jouduin jäämään yksin kotiin, vaikka seuranani oli kaikenlaisia minulle tarkoitettuja leluja ja muuta aktivointi-virikettä, mutta ei se ole sama asia. On mukavampaa leikkiä jonkun kanssa kuin olla yksin koko pitkä päivä!

Mallikelpoinen koirakansalainen

Eräänä päivänä minut vietiin pentukouluun ja siellä oli aivan superkivaa! Minulle opetettiin käytöstapoja, kohtaamisia muiden nelijalkaisten sekä myös uusien kaksilahkeisten kanssa. Tarkoituksena minusta oli saada hyvin käyttäytyvä ja toisten karvakuonojen sekä ihmisten kanssa toimeentuleva yksilö. Arvatkaa mitä? Isäntäperheeni onnistui siinä!

Minusta on tullut mallikelpoinen koirakansalainen, joka rakastaa ulkoilua, metsissä juoksemista ja kirmailua muiden karvakuonojen kanssa. Pidän kyllä uusista ihmisistäkin, mutta tietyin varauksin. Tutustuminen uusiin ihmisiin vie minulta oman aikansa enkä heti ryntää näiden uusien ihmisten luo vaan katselen ja haistelen hieman etäämmältä. Se on minun ja perheeni mielestä ok.

Rakastan isäntäperhettäni ja eritoten tätä ihanaa emäntääni, joka harrastaa kanssani paljon. Pentukoulun ja eri harrastuslajeihin tutustumiskurssien jälkeen emäntäni aloitti kanssani NoseWork-harjoittelun! Se on supermukavaa puuhaa ja saan käyttää siinä omaa mustaa kirsuani etsiessäni nuuskien nenä auki eukalyptus-, laakerinlehti- tai laventelihajua.

Meidän ihana Nose-ryhmä, johon kuuluu erirotuisia karvajalkoja, treenaa sekä sisällä hallissa laatikkoleikkien parissa että erilaisissa nuuskuttelutehtävissä ulkotiloissa. Viimeksi olimme Kupittaan juna-asemalla, joka vilisi ihmisiä ja jossa kuului kaikenlaisia ääniä. Jotkut äänet olivat vähän pelottaviakin, mutta sain paljon tukea emännästäni, eivätkä ne äänet olleetkaan niin pelottavia.

Lisäksi käyn emäntäni kanssa treenaamassa agilityä ja siitä on myös tullut minulle harrastus, josta pidän todella paljon! Agility-hallissa tunnen eläväni ja teen aivan kaikkea, mitä emäntäni minulta vaatii.

”Hyppy, kierto, hyppy, putkeen, hyppy, keinu, hyppy, putkeen,…..yms.” Aina homma ei mene ”putkeen”, mutta yritän kaikkeni, jotta emäntäni olisi tyytyväinen. Voitteko kuvitella, saan palkkaa TOSI paljon, kun emäntäni tekee jotain oikein (lähinnä saan herkkuani kuivattua ankkaa) tehdessäni näitä agility-treenejä. Onnistumisen ilo on paras ilo ja palkka vielä parempi!

Kesä jo mielessä

Odotan tulevaa kesää innolla, koska silloin menemme mökkisaareen ja saan kirmailla siellä vapaana kuin taivaan lintu. Toki tietyt säännöt sielläkin on. Naapuriin ei saa mennä ja lintuja ei saa ajaa takaa.

Veneilystä tykkään, mutta vesi on minulle vielä vähän outo elementti, koska liukastuin pienenä laiturin rapuilta ja putosin meriveteen. Yritän kyllä rohkaista mieleni ja koitan tulevana kesänä uudestaan. Kahlailen kyllä mielelläni rantavedessä, uiminen ei ole pakollista, mutta katsotaan miten sen kanssa käy.

Täällä Varsinais-Suomessa tuo talvi ei ole suonut meille sitä ihanaa valkoista lunta, joten lähden katsomaan sitä Leville, Suomen Lappiin, perheeni kanssa. Siellä sitä valkoista lunta riittää ja pääsen tekemään lumi-koiria, juoksemaan Immeljärven jäällä, nauttimaan talvisista tunturimaisemista! Jihuu, sitä minä odotan!

Nuuskuttelemisiin,

Topi, sheltti-poju Maskusta

 

— — — — —

HALUATKO SINÄKIN OMAN SHELTTISI ESITTELYYN? 

1. Kirjoittele koiran näkökulmasta lyhyempi tai pidempi teksti, jossa tulee esille esimerkiksi koiran nimi, ikä, lempiharrastukset ynnä muut sellaiset. Jos sheltillä on omia somekanavia, niin kerro ihmeessä. Ja muutama kuva mukaan.

Ei haittaa lainkaan, vaikka ette olisi koskaan tavanneet Seppoa livenä. Saman lajin edustajia tässä ollaan! Shelttikaverit-välilehdestä löytyy esimerkkipostauksia.

2. Lähetä teksti ja kuvat sähköpostiosoitteeseeni: seppo@viestintaliiga.fi

 

Jaa blogi ystävillesi:

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *