Moikka kaikille täältä Liedosta. Mun nimeni on Karri, ja oon tällainen kookas ja komea soopelinvärinen shelttiherra. Täytän ensi kesänä kolme vuotta.
Toi tricolorin värinen vähän pienempi kaveri on mun pikkuveli Veikka. Tai itse asiassa mä olen Veikan eno. Mun äitini, ihana Isla, on siis tuon Veikan isoäiti. Ollaan samalta kasvattajalta Ihmetassun kennelistä Mikkelistä.
Mä olen aina ollut tosi reipas ja avoin, ja mun mamma kyselikin silloin pienempänä, että enkö mä ole lukenut shelttien rotumääritelmää, kun en tiedä pidättyväisyydestä mitään. Riehakas ja nopea tervehtiminen on mun bravuuri, enkä mä pelkää oikeastaan mitään. Pienestä asti olen rakastanut toisten koirien seuraa, ja aika nopeasti mamma ymmärsikin alkaa miettiä mulle koirakaveria. Sieltä mun lapsuudenkodista löytyikin sitten mulle tuommoinen kiva sukulaispoika kaveriksi, ja kyllä meillä onkin ollut aikamoinen vauhti päällä siitä lähtien.
Mulla ja Veikalla on ikäeroa 11 kuukautta, eli Veikka täyttää kesällä kaksi. Me tykätään toisistamme, vaikka ollaan aika eri luonteisia. Mä tykkään äksönistä ja kaikesta vauhdikkaasta. Kiihdyn nollasta sataan sekunnissa, mutta osaan myöskin ottaa torkut vaikka kesken treenien, jos ei juuri silloin tapahdu mitään.
Veikka taas on tasaisempi ja rauhallisempi, oikea kotihiiri ja mammanpoika, joka tykkäisi vaan olla mamman rapsuteltavana kotona. Meidän perheeseen kuuluu myös isi ja neljä ihmissiskoa, joten rapsuttelijoita riittää. Ai niin, onhan meillä semmoinen vanhapiika kissakin, mutta se ei oikein innostu meidän lähestymisyrityksistä. Taitaa olla niin, ettei tolle katille oo annettu huumorintajua kovin isolla kauhalla.
Metsässä kirmaaminen on kaikkein kivointa
Kotona ollessa Veikka seuraa mammaa varjon lailla vessaan ja joka paikkaan. Mulla taas ei niin oo tarvetta vahtia mamman jokaista liikettä. Valpastun kyllä sitten, kun jotain oikeesti tapahtuu. Mamma harrastaa meidän kanssa agilityä, tokoa ja näyttelyitä. Mä oon aina ihan täpinöissäni, kun treenataan, Veikka taas köpsöttelee tehtäviä rauhallisemmin.
Me ollaan molemmat aika vähähaukkuisia kavereita. Mä en hauku muulloin paitsi agilityradalla, silloin mulla on kova työ komentaa ja vahtia mammaa, kun se seikkailee muuten ihan holtittomasti siellä. Veikka taas vuffaa vastaan tuleville koirille ja muille sen mielestä epäilyttäville asioille. Mä en oikein ymmärrä, mitä se pörisee, kun mua ei mitkään vastaantulijat jännitä.
Kaikista kivointa on, kun päästään vapaana kirmaamaan metsään tai pellolle. Silloin mennään tuhatta ja sataa. Veikka tykkää paimentaa lintuja, mä taas lähden kuin ohjus, jos on pupuja näkyvissä. Välillä mun pitää vähän laittaa Veikkaa ruotuun, jos se rupee keulimaan ja meinaa unohtaa, kuka täällä onkaan se kingi.
Mä rakastan kaikkia tyttökoiria, ja liehittelen niitä parhaani mukaan. Poikakoirien kanssa oon nykyään varovaisempi, koska muutamat on ollu mulle joskus vihaisia, vaikka mä yritän aina olla sopuisa. Ehkä niitä harmittaa, kun oon tällainen komistus, mutta kuitenkin kiltti? Veikka tykkää kovasti pennuista, mutta mamma yrittää vakuutella itselleen, että kaksi koiraa on sopiva määrä. Hah, mä oon kyllä kuullut, että sillä olis koiravauvalle nimikin valmiina.
Meillä on yhteinen shelttikaveri, Nuutti, joka on Veikan ikäinen. Välillä nähdään ja pingotaan yhdessä kovaa. Me seurataan myös Seppo sinun touhuja, olis kiva nähdä livenäkin, mehän asutaan täällä samalla seudulla. Varmaan viihdyttäis hyvin, kun ollaan tällaisia reippaita ja kilttejä kavereita.
— — —
HALUATKO SINÄKIN OMAN SHELTTISI ESITTELYYN?
1. Kirjoittele koiran näkökulmasta lyhyempi tai pidempi teksti, jossa tulee esille esimerkiksi koiran nimi, ikä, lempiharrastukset ynnä muut sellaiset. Jos sheltillä on omia somekanavia, niin kerro ihmeessä. Ja muutama kuva mukaan.
Ei haittaa lainkaan, vaikka ette olisi koskaan tavanneet Seppoa livenä. Saman lajin edustajia tässä ollaan! Shelttikaverit-välilehdestä löytyy esimerkkipostauksia.
2. Lähetä teksti ja kuvat sähköpostiosoitteeseeni: seppo@viestintaliiga.fi