Shelttikaverit

Villi Victor tykkää paimentaa kissoja

Ihminen tossa sanoi mulle, että mun pitäisi kertoa jotain itsestäni, että muutkin oppii tunteen mut paremmin. Ja sehän mulle sopii, koska tykkään jutella kivoista aiheista, kuten itsestäni.

Varmaan kannattaa alottaa ihan siitä alusta, kun synnyin tammikuussa 2017. Mun ihminen ei kylläkään tiennyt sillon ollenkaan, että olen syntynyt, mutta äkkiä se sille selvisi, kun se näki mun komeen kuvan sellaisella Shelttipalstalla netissä.

Sen edellinen yhtä komee koira oli meinaan vasta kuollut 15-vuotiaana, niin se halus toisen yhtä upeen. Ihminen soitti tosi hätäseen sille mun kasvattajalle ja mä kuuntelin tosi tarkkaan niitten puhelua. Niin tarkkaan, että se kasvattaja sitä hämmästeli, kun ei mua sen puhelut ennen ollu kiinnostanu.

Siitä puhelusta ei sitten menny kuin pari päivää, niin nää mun uudet ihmiset pölähti paikalle ja kaappas mut mun äidin ja siskopuolen luota (mun veli oli kaapattu jo aikaisemmin, että aika höveliä toimintaa, kun yhtenään voi lapset äidiltään kaapata).

Mulle oli siihen mennessä annettu sellanen nimi kun Littlescarlet’s Wild Victor, eli tiesivät jo mun synnyinkodissa millanen Valloittaja oon.
Siitä mulle kumminkin jäi nimeksi sitten tää Victor.

Täällä uudessa kodissa mulla oli heti alkuunsa seuraa, eli kaks sellaista kissaa, joten ei mua kiinnostanu yhtään, ettei äitiä enää näkyny. Ne kissat onkin nykyään mun parhaita kavereita. Tykkään ihan tosi paljon haistella niiden peppuja joka kerta, kun ne liikkuu.

Niitä on myös eri kiva vähän paimentaa, olenhan sentään paimenkoira. Ihmiset sanoo, että kissat on täysin eri mieltä meidän ystävyyssuhteista ja että oikeastaan ne ei juurikaan välitä näistä mun ystävyydenosoituksista. Yhtenään kuulemma pitää puuttua meidän leikkeihin.

Mutta mielestäni ihmiset on kuitenkin väärässä. Tästä todisteena haluaisin kertoa sen, että kissat tosi usein ruokkii mua, kun oon nälkäinen. Ne käy ensin itse syömässä ja sitten ne oksentaa sen ruoan, ihan vaan, että mä voin syödä sen! Sitä mä sanoisin tosiystävyydeksi!

Muutenkin tykkään syömisestä tosi paljon. Mulle ei oo niin väliä, mitä se syötävä on, kyllä se mulle kelpaa. Erityisenä herkkuna voisin kuitenkin kissan oksennuksen lisäksi mainita rannalta löytyvät kalanperkeet, niitä tuppaa löytymään erityisesti kesällä mökkimaisemista.

Käy mulle silti se matolääkekin sellaisenaan, jos ei muuta tarjota.

Ei ne kissat kuitenkaan oo mun ainoita parhaita ystäviä! Tykkään ihan erityisen paljon kaikista mun näköisistä koirista, kuten parista sheltistä, jotka tulee aika usein kävelyllä vastaan. Ja sitten on Bess ja Chanaa, ne on tosi hyviä leikkikavereita ja ne asuu sen mun naisihmisen äidin luona.

En kylläkään näe niitä kovin usein ja silloin kun näen, ne ei oikein halua leikkiä mun kanssa, mutta mulle riittää, että mä haluan leikkiä niiden kanssa. Myös jotkut vähän vähemmän mun näköiset koirat on ihan kivoja, mutta niistä teen arviot sitten tapauskohtaisesti, lopuille kerron mielipiteeni selkeästi haukkumalla.

Kotona mun suosikkijuttuja on kerätä sellaisia pieniä kiviä, mitä ihmisten kengissä tulee sisälle. Vien ne tohon mun omaan boksiin talteen.
Harmi vaan, että se sellainen mölyimuri käy tosi usein varastamassa ne sieltä, joten joudun ihan yhtenään keräämään niitä lisää. Voitte uskoa, että on meinaan hommaa siinä.

Lisäksi tykkään tosi paljon vessapaperirullan hylsyistä. Olenkin löytänyt ehtymättömän lähteen näille suosikkileluilleni. Ei tartte mennä kun vessaan, niin siellä on sellainen säiliö, jonka kaatamalla niitä hylsyjä vaan tulee ja tulee! Tää on mielestäni yksi parhaita aktiviteetteja tylsinä iltoina! Saatte vapaasti kopioida ideani.

Kyllä mä myös vietän aikaa mun ihmisen kanssa. Se tykkää joogata, joten mä monesti vähän autan sitä siinä. En mä oikeastaan siitä mitään niin käsitä mutta ihminen käyttäytyy niin kovin lystikkäästi joogatessaan, että mieluusti osallistun siihen juttuun.

Tässä nyt tuli kerrottua aika paljon kaikkea, mikä mun mielestä on tosi kivaa, mutta on mullakin sellaisia asioita, joista en niin paljoa tykkää. En esimerkiksi oikein tykkää ulkoilla pimeällä. Ja varsinkin mua epäilyttää ulkoilla viikonloppuna illalla, koska sillon on ihan tosi paljon niitä ihmisiä, jotka on ottaneet sitä kuperkeikkaöljyä.

Mun mielestä ne on vähän pelottavia, niin että en oikeen mieluusti sillon menis ulos. Ihminen silti pakottaa, joten monesti vähän pelottelen niitä vastaantulijoita haukkumalla.

Mutta kaikenkaikkiaan mulla on tähän mennessä ollu aika hauska elämä!

Villi Victor somessa:
–> Facebook
–> Instagram

 

Jaa blogi ystävillesi:

One thought on “Villi Victor tykkää paimentaa kissoja

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *