Shelttikaverit

Miska on aktiivinen nuorukainen

Olen 1-vuotias maalaispoika Miska. Synnyin lokakuussa 2018 Snowpaw kennelissä Maskussa kahden veljen ja yhden siskon kanssa. Mun emäntä oli haaveillut musta jo vuosikymmeniä, mutta onneksi vihdoin synnyin ja pääsin omaan kotiin, kun olin 7 viikkoa nuori.

Muuttomatka oli lyhyt mutta jännittävä. Perheessäni on kaksi ihmisvanhempaa ja kaksi piiitkää ihmispoikaa ja niiden lisäksi tyttökissa Lilli.

Lilli oli kotiutuessani 6-vuotias ja suhtautui minuun aluksi kovin varautuneesti. Sittemmin se alkoi luottamaan ja käy välillä mun kuonoa puskemassa kuristen. Tässä alla olevassa kuvassa me ollaan Lillin kanssa kesällä kerrospäikkäreillä.

Kasvoin hyvin, koska ruoka on ihanaa. Mun suurin herkku on raejuusto, jonka vuoksi jopa itken, jos en saa sitä riittävän nopeasti.

Aloitin treenaamisen jo pentuna. Treeneissä näen erilaisia kavereita, kuljetaan ympyrää, seistään pöydällä, rauhoitutaan oman ihmisen kanssa, haistellaan eukalyptuskätköjä ja totellaan kylttien määräämiä liikkeitä. Parasta treeneissä käymisessä on herkut joita saan kun teen oikein. Yritän olla kovin tottelevainen, mutta joskus kuitenkin mielenkiintoiset hajut vievät tarkkaavuuden ja unohdan mitä pitikään tehdä.

Olen nuoresta iästä huolimatta käynyt jo muutaman kerran näyttämässä taitojani vieraita kieliä puhuville ihmisille. Ne haluaa nähdä kuinka kävelen ympyrää sekä miten kauniisti seison pöydällä. Sit ne ihmiset käy mua kopeloimassa, sukukalleuksia myöden, sen ne sais jättää tekemättä. En muutenkaan pidä että vieraat ihmiset hipelöi mun karvoja.

Kopeloivien ihmisten apulaiset on heilutelleet yleensä punaista lappua kun olen näyttänyt taitoni. Ekalla kerralla sain pokaalin ja syksyllä sain ruusukkeen jossa luki SA, mitä lie!? Mun ihminen luki että nimeni on julkaistu Shelttilehdessä, koska olin sen näyttelyn 4. paras shelttiuros (profiilikuva). Olin hämilläni siitä

Asutaan maalla, vaikkakin ison kirkon vieressä. Kirkon viereinen iiiiso torni on melkein meidän takapihalla ja joka viikko se kilkuttaa. Kerran pienenä oltiin lenkillä ihan sen vieressä, kun se alkoi mekkaloida ja pelästyin sitä pahemman kerran. Sen jälkeen olen varmuuden vuoksi haukkunut sille joka kerta, kun se kilkuttaa.

Meiltä on helppo lähteä luontoon ulkoilemaan, kun metsä on niin lähellä. Raejuuston jälkeen toiseksi parasta on metsässä kirmaaminen. Joskus pääsen vapaaksi ja se on mahtavaa. En kuitenkaan lähde ihmisistä kymmentä metriä kauemmaksi, koska mun pitää paimentaa, että ne pysyy yhdessä.

Joskus saan erirotuisen koirakaverin mukaan ja siinä on työ, kun yritän pitää niitä kasassa ihmisten kanssa. Ne ei aina tajua, että pitää pysyä ryhmänä. Olen käynyt myös Nelli-tätini kanssa paljon luonnossa ja se on näyttäny mulle, miten yhdessä kuljetaan. Nellillä on pentuja jotka on mun serkkuja. Tykkään leikkiä serkkujen kanssa. Yksi asuu lähellä eli sen mölytornin toisella puolella.

Tässä alla olevassa kuvassa me ollaan Nellin kanssa luontopolulla ihailemassa maisemia.

Mun ihmiset on paljon mun kanssa. Melkeen aina on joku kotona koska ne käy vuorotellen jossakin. Joskus käy tuuri ja ne on muutaman tunnin yhtaikaa poissa. Silloin mulla on tilaisuus nukkua kunnon päikkärit kenenkään häiritsemättä.

Ihmiset on myös ottaneet mut mukaan moniin paikkoihin. Olen matkustellut autolla, junalla ja bussilla. Olen päässyt hotelleihin nukkumaan ja erilaisiin ravintoloihin ja terasseille. Henkilökunta ei tarjoile mulle kuin vaan vettä, vaikka kuinka muuta haluaisin, huonoa palvelua mielestäni. Kauppakeskuksissakin olen käynyt, mutta shoppailu ei ole mun juttu.

Tässä alla olevassa kuvassa olen viime syksynä junassa matkalla Tampereelle. Menomatkalla vähän jännitti mutta paluumatkalla nukuin rennosti. Tampereella oli vielä isompi mutta hiljaisempi torni kuin se meidän mölytorni.

Kevät ja kesä edessä, uudet haasteet kiikarissa on hyvä jatkaa elämää!

Hyvää jatkoa teillekin toivottaa Miska!

— — — — —

 

HALUATKO SINÄKIN OMAN SHELTTISI ESITTELYYN? 

1. Kirjoittele koiran näkökulmasta lyhyempi tai pidempi teksti, jossa tulee esille esimerkiksi koiran nimi, ikä, lempiharrastukset ynnä muut sellaiset. Jos sheltillä on omia somekanavia, niin kerro ihmeessä. Ja muutama kuva mukaan.

Ei haittaa lainkaan, vaikka ette olisi koskaan tavanneet Seppoa livenä. Saman lajin edustajia tässä ollaan! Shelttikaverit-välilehdestä löytyy esimerkkipostauksia.

2. Lähetä teksti ja kuvat sähköpostiosoitteeseeni: seppo@viestintaliiga.fi

 

Jaa blogi ystävillesi:

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *