Shelttikaverit

Fanny on valkoinen kuin lumi – suurinta herkkua ovat kurkku ja porkkana

Virallinen hieno nimeni on Sunsweet Snowy Fanny, koska olen valkoinen, kuin lumi. Ikää on tällä hetkellä 3,5 vuotta. Olen siis hieman erikoinen sheltti.

Meitä tämmöisiä valkovoittoisia shelttejä on jonkun verran ja se johtuu siitä, että molemmilla vanhemmilla on semmoinen geeni. Terkut vaan kaikille muille spesiaaleille karvakamuille.

Minulla on myös hurjasti nimiä, koska kuulemma rakkaalla lapsella on: Muhkupylly, Marakatti, Riiviö, Kakara, Muhkis ja tuo pampula. Siihen liittyvän kuvan laitan tähän mukaan.

Mulla on myös ”isosisko” Essi. Se on jo yli 10-vuotias ja siksi ehkä hieman tosikko, mutta hirmu ahne ja hössö. Se ei aina ymmärrä mun kaikkia riekkumisia ja laittaa kyllä lopulta ojennukseen, kun leikki menee liian rajuksi.

Mun erityisalaa on paimentaminen, koska olen siis paimenkoira. Autot on ihan parasta tai pahinta emännän mielestä. Se on koittanut saada mut kaikenlaisilla koulutusjutuilla käyttäytymään asiallisesti, mutta ei vaan meikäläisellä hermo kestä. Autoja pitää siis jahdata aina. Joskus mennään emännän kanssa lenkillä kahdestaan ja silloin pystyn keskittymään hieman paremmin, että en pahasti riehu. Yleensä, kun mennään kolmistaan, että Essikin on mukana, niin se lähtee mun iloksi riehumiseen mukaan ja emännän hermot menee. 

Tarkka kuono ja hyvä ruokahalu

Mulla on aivan hirmu tarkka kuono ja huomaan kyllä metsässä, jos on peura tai joku muu eläin juuri meidän polun yli mennyt. Kiljahtelen silloin harmistuneena, koska en pääse sen perään kirmaamaan. Essi tietysti lähtee tähän riekkumiseen mukaan ja emäntä taas manaa meidät.

Isäntä sanoo mua jätemyllyksi, koska kaikki syötävä kelpaa. Salaatin lehti pelkästään on ainoa, mitä en syö, muuten menee kaikki hedelmät ja vihannekset. Suurinta herkkua on tuore kurkku ja porkkana. Niitä on aivan ihana rousutella ja ehkä hieman ärsyttää sillä Essiä, koska se ei syö niitä.

Harrastuksiin kuuluu lähialueilla yhteiset shelttilenkit Riihimäen ja Hämeenlinnan karvakamujen kanssa. Se on lystiä. Emäntä ottaa mun häkin autoon, kun ollaan lähdössä semoiselle lenkille, niin minä jo siinä vaiheessa kiljun riemusta, kun pääsen mukaan. Fiksu tyttö, kun olen.

Olen käynyt emännän kanssa monenmoista kurssia, mutta aina hieman jännitän niitä tilanteita, eikä palkkaaminen onnistu, kun ei namit kelpaa mulle niissä tilanteissa. Juuri sen vuoksi se mua on paljon kuljettanut monenlaisiin paikkoihin tapaamaan muita, että tulisin rohkeammaksi ja niin on vissiin päässyt käymäänkin ainakin jonkun verran. Kyllä se taitaa mua aika paljon rakastaa, vaikka välillä kiroaakin.

Emäntä ja isäntä on kovia Seppo-faneja. Isäntä ei ole missään somessa mukana, niin emäntä aina lukee sille ja meille Sepon juttuja. Emäntä näki Sepon ihan livenä Valkeakoskella shelttien erkkarissa kesällä 2018. Meillä on jääkaapin ovessa Sepon kuva, kun emäntä sai sen silloin siellä näyttelyssä. 

Fannyn Facebook-ryhmä löytyy TÄSTÄ.

 

— — — — —

HALUATKO SINÄKIN OMAN SHELTTISI ESITTELYYN? 

1. Kirjoittele koiran näkökulmasta lyhyempi tai pidempi teksti, jossa tulee esille esimerkiksi koiran nimi, ikä, lempiharrastukset ynnä muut sellaiset. Jos sheltillä on omia somekanavia, niin kerro ihmeessä. Ja muutama kuva mukaan.

Ei haittaa lainkaan, vaikka ette olisi koskaan tavanneet Seppoa livenä. Saman lajin edustajia tässä ollaan! Shelttikaverit-välilehdestä löytyy esimerkkipostauksia.

2. Lähetä teksti ja kuvat sähköpostiosoitteeseeni: seppo@viestintaliiga.fi

 

Jaa blogi ystävillesi:

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *