Sheltit-lehden blogi, maaliskuu 2019

No se on kevättalviäijä moro! Talvi on tässä hiljalleen kääntymässä kevääksi ja onkin oiva aika tehdä vähän johtopäätöksiä. Kova lumipyry sai talven aikana lempinimen ”valkoinen kurittaja” ja tuota nähtiin myös julkisuudessa sekä median lööpeissä sangen paljon.

Pakko kehaista, että kyseessä oli aivan mahtava tyyppi! Minä ja valkoinen kurittaja oltiin koko talven ajan kuin paita ja peppu – välillä minä tungin päätäni lumikaaokseen ja välillä kurittajakinokset olivat niin korkeita, että kaatuilin ihan simona. Vaikka oon siis edelleen Seppo.

En pysty sanoin kuvailemaan kuinka onnellinen aina oon, kun pääsen sekoilemaan lumessa. Saan tasaisin väliajoin voimakkaita onnellisuushepuleita, joissa säntäilen metsäpoluilla riehakkaana ja hurmiossa sinne sun tänne. Onnellisuushepuliin sisältyy yleensä myös noin 2-4 litraa lumen syömistä, itsensä taklailua penkkoihin sekä kaikin puolin huoletonta säätämistä ja häsläämistä. Ja kaiken tuon edellä mainitun kruunaa se ihana tosiasia, etten joudu suihkuun, sillä en ole ikinä lainkaan kurainen. Päinvastoin, oon aina puhdas kuin shelttipulmunen!

Pari päivää ennen jouluaattoa koettiin Parolassa upeita hetkiä, kun kävin yli kahdeksan vuoden tauon jälkeen kasvattajakennelissäni Rosebridge’sissä. Kävin nimittäin moikkaamassa koiravanhempiani. Paikalla hengailivat isäni Roy ja äitini Cindy, ja he olivat todella mukavia ja rauhallisia. Itsestäni on kasvanut tällainen yli 14-kiloinen jässikkä ja olinkin paljon isokokoisempi kuin koiravanhempani. Sovittiin samalla, että nähdään jatkossakin, jess!

Vuoden vaihtumista vietin tuttuun tyyliini Syötteen kansallispuistossa tuolla vähäsen pohjoisemmassa Suomessa ja siellä oli aivan mahdottoman paljon lunta. Sain kirmailla päivät pitkät ulkona lumen seassa, enkä meinannut millään malttaa tulla mökkiin sisälle. Toki ”Ruoka!”-huuto toimi sielläkin yhtä tehokkaasti kuin täällä eteläisemmässäkin Suomessa. Koira minäkin kuitenkin vain olen!

TALVI TAPUTELTU – KOHTI KEVÄTTÄ MENNÄÄN

Helmikuun lopulla mun ympärillä oli puolestaan aika paljon mediavipinää, sillä Docendon kustantama esikoiskirjani Seppo – hyvän mielen konsultti julkaistiin. Sosiaalisessa mediassa mua seuraaville ihmisille, kaikille koiraihmisille ja ihan koko perheelle suunnatussa 116-sivuisessa kirjassa on paljon ennennäkemätöntä materiaalia tapahtumarikkaasta elämästäni. Kirjassa on yli 16 000 sanaa tekstiä sekä reilusti yli 100 kuvaa.

Kirjasta käy hyvin ilmi, että shetlanninlammaskoira on kyllä mahtava rotu. Luultavasti maailman paras! Seppo-kirja on hankittavissa muun muassa Suomalaisista Kirjakaupoista ympäri maata sekä netistä. Jos et ole kirjaa vielä hankkinut, mutta ehkäpä karvan verran nyt kiinnostuit, niin lisäinfoa löytyy tämän kirjoituksen alta.

Kaiken kaikkiaan takana on mahtava talvi ja kyllä tällainen 8,5-vuotias karvanaama tykkäsi! Nyt tässä maalis-huhtikuussa on kuralätäkkökausi tullut taas kehiin ja itse oon täysin valmiina loikkimaan jokaiseen lätäkköön ja kierimään kurassa. Vankkana unelmanani on edelleen, etten joutuisi kuralätäkkösekoilujen jälkeen ikinä suihkuun.

Täytyisi vaan saada sama sanoma taottua ilonpilaajaiskäni päähän, sillä toisinaan aina tuntuu, että kotona on keväällä ja syksyllä vankilasäännöt. Sitä joutuu heti suihkuun, vaikka turkissani olisi ainoastaan muutama litra kuravettä, pari kiloa hiekkaa sekä epämääräinen kasa likaista heinää.

Oikein mukavaa kevättä 2019 kaikille shelteille ja heidän omistajilleen!

— —

Esikoiskirjani Seppo – hyvän mielen konsultti ilmestyi 27. helmikuuta! Kirjan voit hankkia kirjakaupoista, isoimmista marketeista ja Docendon verkkokaupasta (Katso lisää klikkaamalla kuvaa tai TÄSTÄ).

— —

Facebook: sepposheltti
Twitter: @seppokoira
Instagram: @seppokoira