Shelttikaverit

Agility ja sänkypeikon jahtaaminen ovat Ryynin lempijuttuja

Hiphei! Minä olen 2-vuotias pieni ja pippurinen Ryyni Pohjanmaan lakeuksilta Laihialta. Palvelusväen lisäksi meillä asuu myös “pikkusiskoni” Riemu. Sheltti hänkin luonnollisesti.

Mulla on myös toinen, englanninkielinen nimi: Bluemeadow’s Veronica’s Double Life. Onneksi perheeni käyttää kuitenkin tuota suomenkielistä nimeäni, kun olenhan ihan tavallinen suomalainen koira, joka ei juuri englantia ymmärrä. Paitsi yhden sanan, ja se onkin tärkeä: JES!

Tiedättekö mitä se tarkoittaa? Siltä varalta, että ette tiedä, kerron: Jes tarkoittaa sitä, että silloin saa mm. luvan mennä syömään, lähteä liikkeelle tai aloittaa agiradan. Aina kun kuulen sen, lähden täysillä matkaan, koska tuo sana tarkoittaa poikkeuksetta jotain huippua! Muistakaa siis pitää korvanne höröllä, jos kuulette “JES” -sanan! Ei ole onneksi pitkä sana, joten se on helppo muistaa: jesjesjesjesjesss!! Innostun jo ihan itsekin taas, vaikka en tiedä (vielä) mistä!

Rakastan toimintaa! Mun pikkuemäntä on mun idoli, joka järkkää mulle aina kaikkea kivaa niinkuin agilityä. Tässä mun lempiharrastukset:

  1.  Agility
  2.  Sänkypeikon jahtaaminen
  3.  Renaaminen
  4.  Huolehtiminen

Avaan mun harrastuksia vähän: Agilityn te kaikki varmaan tiedättekin. Se on sitä kun saa juosta ja hyppiä ja kiivetä ja juosta täysiä putkeen! Ihan ylikivaa, kannattaa kokeilla!

Sänkypeikko on paha vastus. Se on saalistettavissa vain iltaisin tai aamuisin – silloin kun päiväpeitto on äidin ja isin sängystä pois. Äiti on tosi mestari saamaan sen hereille, se laittaa käden peiton alle ja silloin se herää ja meikätyttö hyökkää! Sängyllä on parhautta loikkia peittojen seassa ja jahdata sitä – ja vähän haukkua…tai aika paljon…

Renaaminen on mun ja isin juttu! Vetolelu, pehmolelu, mikä tahansa lelu…isi on aseeton kun kopsauttelen lelut sen nilkkoihin ja tuijotan tiiviisti silmiin. Ja sitten….sitten renataan! Minä vedän, isi vetää, minä voitan tai isi voittaa, ikinä ei voi tietää!

Huolehtiminen on ehkä enemmänkin elämäntapa kuin harrastus. Mottoni on “Pitääkö olla huolissaan?” Pitää huolehtia koliseeko jossain, lähteekö lintu tai kuiva lehti lentoon, tuleeko joku ylimääräinen jostain…Oikeastaan huolehdin vähän kaikesta. Kun huolehdin, nostan huolestumistassuni ylös, että muut tietävät huolehtimisen olevan menossa. Maailmassa on paljon huolehdittavaa.

Harrastusten lisäksi pitää muistaa riittävä lepo ja ravinto. Lepo on toimivinta sohvalla ja parhainta herkkua on tonnikala. Ai että se on hyvää! Olen opetellut tonnikalapurkin avausäänen, niin ettei yksikään purkin avaus mene ohi kuonon! Hyvänä kakkosena on nakit, ja kolmosena (mun isin tekemä) paistettu lohi.

Pikkuemännän avustuksella olen myös Instagramissa:
–> ryyni_the_sheltie

Terkuin,
Ryyni

— —

Voit ilmoittaa oman shelttisi mukaan tänne Shelttikaverit-osioon.
Lisätietoja löytyy TÄSTÄ.

Jaa blogi ystävillesi:

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *