Karvainen moikka kaikille! Olin pääsiäisen Iltalehdessä keskiaukeamapoikana. Koko juttu luettavissa TÄSTÄ.
— —
Shetlanninlammaskoira Seppo on suosikki somessa ja supertähti vanhusten palvelutalossa.
Jokainen koiranomistaja tai koiran omistanut muistaa sen hetken.
Ajatus hankinnasta on edennyt toteutusvaiheeseen, mutta vielä pitäisi osata tehdä suuri valinta.
Ei, ei. Valintaa ei pidä tehdä – vaan sinut valitaan.
Se on se hetki.
Petteri Poukan elämässä se hetki koitti lokakuussa 2010, parolalaisessa omakotitalossa.
– Yhtäkkiä tuolin alta kömpi pieni karvainen shelttipallo, joka suunnattomasta ujoudestaan huolimatta tepasteli kompuroiden suoraan syliini, Poukka kuvailee.
– Katsoimme ensimmäistä kertaa toisiamme silmiin. Sillä sekunnilla tiesin, että tässä on poikani Seppo.
Poukka oli seitsemän ja puoli vuotta sitten kuin kuka tahansa tuleva koiranomistaja. Hän tiedosti hankinnan merkittävyyden, muttei osannut edes kuvitella, kuinka elämää mullistavasta asiasta on kyse.
Seposta tuli elämänkumppani ja paras ystävä, mutta sekin oli vasta alkua.Hymyilevä ja hölmöilevä shetlanninlammaskoira, kuten Poukka ilmaisee, on muuttanut isäntäänsä, arvatenkin pysyvästi.
– Viime vuosien aikana olen alkanut vilpittömästi nauttia arjen pienistä onnistumisista. Kun saan revittyä klementiininkuoret ykkösellä irti tai kun sanon kaupungilla tuntemattomalle moi ja hän sanoo hyväntuulisena moi takaisin, Poukka tarinoi.
– Tämä kaikki on opittu Sepolta, joka on onnellinen arjen pikkuruisista jutuista.
Palvelukodissa
Hyvä ei kulu jakamalla, Poukka tuumi, ja otti Sepon mukaansa vapaaehtoistyöhön. Kaksikko käy yhdessä rikastuttamassa yksinäisten vanhusten päiviä.
– Seppo on palvelukodin supertähti, Poukka hymyilee.
– Vanhukset rakastavat Seppoa, ja karvapoika itse nauttii, kun saa hakea helppoja rapsutuksia pois kuleksimasta. Itse hörpin tyytyväisenä kahvia ja kuuntelen rupattelua.
Seppo on ollut mukana toiminnassa kolme vuotta, Poukka paljon kauemmin.
– Tulen tekemään koko loppuelämäni vapaaehtoishommia heikompiosaisten ja yksinäisten parissa, hän kertoo.
– Pidän tätä toimintaa yhtenä suurimpana saavutuksena elämässäni. Näissä hommissa ei työtitteleillä ole mitään merkitystä, vaan kyseessä on aitoa ihmisten kohtaamista.
”Iloa ihmisille”
Seppo riemastuttaa myös somessa – eikä aivan pientä piiriä. Seuraajia on Facebookissa ja Twitterissä yhteensä yli 15 000.
– Hän tuo iloa ihmisille, Poukka kiteyttää.
– Tunnen oman koirani läpikotaisin ja tiedän tarkalleen, miten hän käyttäytyy.Räpsin älypuhelimellani kuvia tavallisesta arjesta ja lisään kylkeen kuvatekstin Sepon mietteistä.
Someuran alku oli hetken mielijohde. Poukka arveli, että hänen omat seuraajansa ovat kyllästyneet ainaisiin Seppo-kuviin ja -päivityksiin, joten hän perusti koiralleen oman tilin ensin Facebookiin ja suosion lähdettyä jyrkkään nousuun myös Twitteriin.
– Sepon someuran suhteen minulla ei ole koskaan ollut mitään sen kummempia tavoitteita ja suunnitelmia, eikä tule olemaankaan, Poukka painottaa.
– Olipa someseuraajia sitten yksi tai kymmeniä tuhansia, teemme tätä meidän omaa juttua samalla tavalla. Kaikki minun omiin elämänarvoihini sopivat yhteistyötempaukset ovat vain plussaa.
Yhteispelillä
Somesuosio on helppo ymmärtää.
Seppo on touhukas, kaunis ja ennen kaikkea hämmentävän ilmeikäs. Poukan ytimekkäät, Sepon suuhun asettamat tekstit kuvaavat koiran arkea osuvasti, hauskasti ja letkeästi.
Someyhteispeli on saumatonta – kuten parivaljakon toiminta oikeassa elämässäkin.
– Seppo saa valtavasti viestejä, joissa moni kertoo saaneensa ilonpilkahduksia elämäänsä hyväntuulisista päivityksistä, Poukka myhäilee.
– Olen vuosien saatossa itsekin yllättynyt tosi monta kertaa, kuinka paljon yksi hölmönnäköinen koira voi tuoda hyvää mieltä tavallisten ihmisten arkeen.
— —
Teksti: Tomi Auremaa
Kuvat: Heidi Viitamaa