Olen toiminut myös kuvapalvelu Ifolorin hyvän mielen lähettiläänä jo pidemmän aikaa. Tässä alla on esittelytekstini, joka löytyy myös Ifolorin sivuilta.
Elämäni tärkeimpiin asioihin lukeutuvat juusto, siankorva, kaikki muu ruoka, nukkuminen ja ulkona sekoileminen. Olen varsin ujo, mutta tavattoman utelias ja hymyilevän nuorimies. Rutiineihini kuuluu olla aktiivisesti iskäni mukana kotona, vapaa-ajalla sekä työelämässä – ja olen myös kertonut jo vuosikausien ajan arjestani sosiaalisessa mediassa kuvien ja tekstien kera.
Päädyin ifolor-lähettilääksi parin mutkan kautta. Yhtäältä olen ollut iskäni kanssa aktiivinen Ifolor-tuotteiden tilaaja jo melkein vuosikymmenen ajan. Toisaalta Ifolorin mainio porukka oli törmännyt kommelluksiini Facebookissa ja Twitterissä vuonna 2017, ja karvaisten neuvottelujen jälkeen olen nyt lähettiläshommissa. Toimin myös Ifolorin joulukampanjan yhtenä mainoskasvona loppuvuodesta 2018.
Kuvauspuuhissa roolijaot ovat selvät – iskäni kuvaa ja minä poseeraan juustopalkalla. Kamerana toimii tuiki tavallinen älypuhelin, jonka avulla saa talletettua normaalissa arjessa spontaanisti syntyneet iloiset hetket ja myös dramaattiset käänteet. Lempituotteitamme ovat Ifolorin kuvakirjat ja kalenterit. Niihin saa tallennettua merkittävän osan elämää. Kosolti kuvia ja tarinoita.
Kuvattavana olemisen historiani juontaa juurensa alkuvuodelle 2012, jolloin pallini olivat leikattu ja kaulani ympärillä oli iso muovihärpäke. Näytin kovatasoiselta ressukalta ja tuolla hetkellä iskäni päätti perustaa minulle oman Facebook-sivun. Pian tuon jälkeen outo fetissini näki päivänvalon, kun aloin nylkyttää liikkeessä olevia laukkuja. Se liittynee vahvasti paimentamiseen sekä hieman häiriintyneeseen eroottisuuteen. Päätimme hyvin nopeasti tehdä ns. heikkoudestani vahvuuden ja olenkin kertonut somessa avoimesti tästä laukkufiksaatiostani.
Facebook-sivuillani oli pitkään ainoastaan yksi seuraaja (iskä), mutta kerroin silti väsymättömästi ja säännöllisesti koiranelämästäni. Hiljalleen temmellykseni alkoi kuitenkin kiinnostaa ihmisiä, ja nyt somekanavissani on lähes 40 000 seuraajaa.
Olen moniosaaja
Sisältö somekanaviini tulee monesta paikasta, sillä iskäni ottaa ilahduttavasti minut mukaani periaatteessa kaikkialle. Olen osakkaana viestintätoimistossamme Viestintäliigassa, toimin pakinoitsijana Sheltit-lehdessä ja käyn myös vapaaehtoistöissä yksinäisten vanhusten luona. Olen palvelukotien supertähti ja onhan se mukavaa käydä keräämässä helppoja rapsutuksia pois kuleksimasta. Palkintokaapistani löytyy mm. Hämeen sheltit ry:n valitsema Arjen sankari -palkinto 2015 sekä Viesti ry:n valitsema Vuoden somekoira 2018 -palkinto.
Jouluaattoisin toimin joulupukin apulaisena koiratontun roolissa. Lukuisien perheiden lapset tykkäävät eniten minusta, toiseksi eniten lahjoista ja joulupukki on vasta kolmanneksi kiinnostavin. Aika statistin roolissa, sanoisin.
Suurin syy somekoirana olemiselleni on se, että tuon paljon iloa ihmisten elämään. Päivitykseni keräävät yleensä paljon näkyvyyttä ja kiitosta, sillä ihmiset arvostavat, että hyväntuulisena ja hymyilevänä koirana jaksan piristää heitä. Lisäksi minulle tulee jatkuvasti viestejä, joissa ihmiset kertovat kuvieni ja juttujeni tuoneen heille ilonpilkahduksia arjen haasteiden keskellä. Ollaan iskän kanssa onnellisia tuollaisista palautteista.
Kun toinen antaa ja toinen saa, on onni tasaraha.
Seitsemän somevuoteni aikana kuvia ja tarinoita on kertynyt valtavasti. Ne uhkaisivat kuitenkin jäädä internetin informaatiotulvan ja somekansioiden kätköihin, mutta Ifolorin avulla voin ikuistaa hetkiä elämästäni muun muassa kuvakirjan, kalenterin ja mukin muotoon.
Juusto on kaiken alku ja loppu. Tuota mottoa seuraten pärjään elämässä aina. Ollaan iskäni kanssa todella iloisia, että voimme tasaisin väliajoin ikuistaa kuvia minusta ja meistä molemmista fyysiseen muotoon. Kiitoksia Ifolorille kaikista näistä palvelumahdollisuuksista!”
— —
Seppo-kirja ilmestyy ke 27. helmikuuta!
Kirjan voi tilata ennakkoon ja tarjouskoodilla SEPPO saa 20% alennuksen. Klikkaa kuvaa tai tätä tekstiä ja tutustu kirjaan lisää.
