Meillä kaikilla on haasteita arjessamme. Elämä heittelee meitä ja toisinaan olemme todella dramaattisten tilanteiden keskiössä. Tämä on tositarina omasta selviytymisestäni, kun olin ensin juuttunut divaanisohvaan.
Mulle on käynyt tämä sama tilanne muutaman kerran elämäni aikana ja uskon, että jengi pystyy samaistumaan ätähn ja saamaan tästä mun tarinasta voimaa omaan arkeensa.
No, olin tuossa yksi arkipäivä hengailemassa täysin rutiininomaisesti kotona, kun yhtäkkiä päätin, että voisi mennän löhöilemään divaanisohvan päälle. Eli niinku sinne selkänojan päälle, sillä se on mukavan korkealla ja sieltä näkee vartioida kotiakin paremmin.
Pääsin sohvan päälle, kunnes kaikki alkoi mennä päin prinkkalaa! Nimittäin sohva vähän antoi periksi ja tipahdin sohvan takaseinän ja pehmusteiden väliin. Voitte varmasti vain kuvitella kuinka kammottava ja pelottava tilanne sellainen on. Olin siellä jumissa varmaan melkein puoli minuuttia, kunnes pääsin kömpimään pois ja juoksin nopeasti iskän syliin turvaan.
Kyllä siinä tovi mennä, että toivuin tuosta välikohtauksesta, mutta onneksi sain aika nopeasti rauhoittavia juustonpalasia ja hiljalleen uskaltauduin taas olemaan omillani. Eikä siinä mennyt kuin pari päivää, kun rohkenin taas mennän divaanisohvan läheisyyteen.
Eli mun viesti on seuraava: uskaltakaa viettää aikaanne divaanisohvalla!