Shelttikaverit

Nipsu ja Hilla ovat ihmisläheisiä sisaruksia

Täällä ruudun toisella puolella kirjoittelee sisarukset Nipsu ja Hilla. Ollaan todellinen tehotiimi kaksikkona ja vauhtia on riittänyt viime heinäkuun lopusta asti, kun Hilla päätti saapua ilahduttamaan Nipsun elämää.

Asutaan tällä hetkellä Espoossa, mutta juuremme ovat vahvasti Pohjois-Karjalassa, jossa vietämme aikaa hyvinkin paljon. Karjalaiset juuret näkyvät ainakin tomeruutena ja vieraanvaraisuutena, rakastamme jokaista, joka tulee meille kyläilemään!

Nipsu-veli on syntynyt toukokuussa 2012 ja on tällä hetkellä siis 6-vuotias. Hilla-siskolla mittariin tuli joulukuussa puoli vuotta ikää, eli hän on syntynyt kesäkuussa 2018. Myö ollaan ihan oikeasti sisarukset, sillä meillä on sama isä.

Meistä kahesta minä Nipsu oon introvertimpi tapaus ja filosofinen pohdiskelija ja maailmankaikkeuden syvä ajattelija. Tykkään vetäytyä välillä pohdiskelemaan ja mietiskelemään maailman menoa omaan rauhaani ja ottaa siinä samalla esimerkiksi torkut omassa pedissäni. Mie oon myös kovin aamu-uninen ja voisin helposti vedellä aamulla unia puoleen päivään saakka. Sydäntäni eritoten lähellä ovat nakit, pitkät metsäkävelyt rauhassa sekä Hillan viereen käpertyminen, silloin kun Hilla siihen malttaa asettua. Mie tykkään myös hoivata miun leluja, etenkin Leo-leijonaa. En tykkää, että Hillalla otteet on välillä niin rajuja, että lelut hajoilevat. Kannan siksi aina piiloon tärkeimpiä tavaroitani, ihan vain kaiken varalta.

Hilla-neidillä vauhtia ja virtaa riittää! Siinä missä veljeni jaksaa pohtia ja puntaroida asioita monelta kantilta, painan mie menemään kun viimestä päivää sen enempää pohtimatta asiaa. Mie RAKASTAN juosta metsässä ja jahdata milloin Nipsua, keppiä, oravaa, käpyä. Kaivan myös mielelläni pieniä tunneleitä ja pesiä. Minnuu ei pieni sotku ja siivo haittaa, toisinkuin Nipsua. Välillä tuntuu siltä, että Nipsu kulkee aina miun perästä rikkalapio ja harja kädessä ja koittaa siivoilla miun touhuja. En ihan tajua aina mitä se haittaa, jos kukkamullat on vähän lattioilla, koitin vaa kaivaa pessää sinne ruukkuun.

Pitkän ulkoilun päätteeksi rakastan käpertyä omistajieni kainaloon, siis vain siinä tapauksessa kainaloon, jos naamalle en saa kääriytyä. Samalla annan useita pusuja, osoitan rakkautani hyvin mielelläni suutelemalla. Veljeni Nipsu ei tästä aina pidä, mutta kyllä se siihen tottuu! Siinä missä miun veli Nipsu vetelisi hirsiä aamulla pitkät pätkät, pärähtää miun päivä käyntiin jo aikaisin aamulla ennen kukon laulua. Toki pienen aamuhulinan jälkeen hiippailen yleensä takaisin veljen petiin viereen nukkumaan, hän kun siitä niin kovin pitää.

Kaiken kaikkiaan myö ollaan tosi ihmisläheisiä, otetaan aina niin vieraat kuin rakkaimmatkin ilolla kottiimme vastaan. Toivotaan kovasti, että Seppo ottaisi meidät kaverikseen, sillä kun on niin valloittava hymy ja hyvät jutut! Ja onhan se aika kommee kaveri kaiken lisäksi.

Parhaita ja karjalanpiirakan tuoksuisia terveisiä kaikille lähettää Nipsu ja Hilla.

— — — — —
Nipsun ja Hillan Instagram-sivu löytyy TÄSTÄ.
— —- — —

— — —

Haluatko oman shelttisi tänne ja Sepon Facebook-sivuille esittelyyn? Ihan sama, oletko koskaan nähnyt Seppoa livenä – kunhan olet sheltti.

OHJEET TEKSTIN JA KUVIEN LÄHETTÄMISEEN TÄSTÄ.

— — —

Seppo-kirja ilmestyy ke 27.2. Ennakkomyynti on käynnistynyt! Klikkaa kuvaa ja lue lisää!

 

Jaa blogi ystävillesi:

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *