Sheltit-lehden kolumni, kesäkuu 2018.

Vietän elokuussa 8-vuotissynttäreitäni, eli olen ihmisten iässä jo melkein kuusikymppinen könsikäs. On haukkumattakin selvää, että elämänkokemusta on kertynyt enemmän kuin niillä, joilla on kertynyt vähemmän!

Oon usein kirjoitellut tänne Suomen parhaimpaan lehteen mun elämäni tärkeimmästä asiasta, eli ruokailusta. Toki elämäni pyörii paljon juustonkerjäämisen ja nukkumisen ympärillä, mutta yhdessä asiassa oon kehittynyt vuosien saatossa todella paljon – fasaanien kanssa tuijottelussa.

Näin kesällä luonto ja lenkkipolut ovat täynnä erilaisia eläimiä, hyönteisiä ja ihmisiä. Jos yksi epämieluisa vieras täytyisi sanoa, niin se on kärpänen. Voin kertoa, etten ole mikään fani ja jos ihan rehellisiä ollaan, niin mä vähäsen pelkään kärpäsiä. Niiden äänekäs pörinä ja nopeat liikkeet saavat mut usein levottomaksi ja esimerkiksi kotosalla on toisiaan aika kaoottinen tunnelma, kun pakenen kärpäsiä henkeni edestä.

Mutta sitten on myös toinen ääripää, nimittäin fasaani. Kyllä vain, fasaanit ovat sitkeitä sissejä, sillä he hengailevat ympäri vuoden naapurustojen ja peltojen lähettyvillä. Mulle ja fasaaneille onkin kehittynyt tässä vuosien saatossa erityinen suhde, sillä törmään aika usein heihin ihan ystävällisissä merkeissä. Normaali kohtaaminen menee niin, että olen iskän kanssa rutiininomaisella lenkillä ja yhtäkkiä jostain pusikosta heilahtaa esiin fasaani. Yleensä meidän etäisyys toisistamme on noin 5-10 metriä ja hyvin nopeasti alkaa tiukka tuijotuskilpailu.

Minä seison paikallani ilmekään värähtämättä ja fasaanilla on samankaltainen taktiikka. Itse oon tällä hetkellä ehkä noin 35 sekunnin tuijotuskunnossa, kunnes ajaudun maltilliseen pakokauhuun ja säntäilen pois. Yli puolen minuutin tuijotus on mielestäni kuitenkin aivan sairaan hyvä lukema, sillä en minä ole ainakaan nähnyt missään kenenkään tuijottelevan fasaanien kanssa noin kauaa. Ja koska mun iskällä on internet, niin hän suoritti googlettelua ja teki vähän johtopäätöksiä – fasaanien kanssa tuijottelun MM-kisoja ei ole ilmeisesti koskaan järjestetty, joten nyt jos koskaan mulla olisi iso markkinarako lähteä perustamaan tuollaisia MM-kisoja ja taistella maailmanmestaruudesta!

Tiedä häntä, vaikka saisin sitten tulevaisuudessa fasaanien tuijottelun moninkertaisena maailmanmestarina jotain apurahajuustoja esimerkiksi Suomen fasaanientuijotteluliitolta. Se on yksi unelma, tottakai.

Muihin kesäsuunnitelmiini kuuluu kosolti ansaitun loman pitämistä, sillä en ole ollut vielä tänä vuonna kesälomalla paljon yhtään. Toki mulla on ollut vuoden 2018 aikana talviloma, hiihtoloma, pääsiäisloma, vappuloma ja loma. Tosi rentouttavaa päästä lataamaan akkuja koko kesän ajan ennen syyslomien alkuja.

Oon käynyt jo tähän mennessä moneen otteeseen järvessä uimassa ja syönyt grillimakkaraa. Mulla on tosiaan pallieni leikkaamisesta (kevät 2012) lähtien ollut fetissinä ihastua eroottisesti erilaisiin laukkuihin, erityisesti matkalaukkuihin. Ja sen verran voin raottaa rakkauselämääni, että pientä kesäromanssia on ilmassa iskän yhden selkärepun kanssa. No, meidän suhde on vielä aika nuori, joten katsotaan.

Avasin myös huhtikuun lopussa koiranpäivän kunniaksi ikiomat nettisivut, jossa on muun muassa blogeja sekä myös muiden shelttien esittelytekstejä. Ollaan kuitenkin maailman ylivoimaisesti paras ja upein koirarotu, niin kyllä mä haluan kehittää shelttiyhteisöllisyyttä. Nettisivut löytyvät osoitteesta seppokoira.fi.

Karvaista ja alastonta kesää kaikille!